En tule erityisen uskovaisesta perheestä. Perheeni ei myöskään ole Jumalaa kieltänyt. Perheeni on enemmänkin tavallinen. Juurikaan Jumalasta ei arjessa puhuttu. Ei ollut ruokarukouksia, harvemmin edes iltarukouksia. Olen aina uskonut Jumalaan.
Kun olin noin kuukauden ikäinen, minut kastettiin. Hieno ja kristillinen päätös vanhemmiltani. Ykkösluokalla osallistuin seurakunnan päiväkerhoon. Kakkosluokalla seurakunta ei enää minua huolinut, mikä oli onnenpotku. Minut laitettiin vapaakirkon päiväkerhoon. Opin kunnioittamaan myös erilaisia kristittyjä.
Koulussa sain evankelis-luterilaista uskonnonopetusta. Sehän oli perheeni valinta: kuuluimme kirkkoon. Tuo opetus on ollut iso tekijä, että olen saanut kasvaa jumaluskossa. Opin Raamatusta ja kristinuskosta paljon. Jumalkuvani oli kuitenkin ei-kristillinen: Jumala on ankara despootti, jonka mielisuosio on hänen mielivallastaan kiinni. Tämä johtui omasta keskeneräisyydestä sekä tiedon ja ymmärryksen puutteesta.
Rippikoulussa ja sen jälkeen minulle muodostui kristillinen uskonkäsitys. Uskoin sen. Juurruin itse siihen, mihin minut oli vanhempieni päätöksellä ympäristön toimesta alettu juurruttaa. Se oli ihme. Sen vaikutti Jumala.
Nyt kun olen kristitty, on minun helppoa katsoa syitä menneisyydestä: Naispapin suorittama kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen lapsuudessani: olen aina ollut kristitty ja uskonut - kaste totisesti vaikutti. Tavallisen luterilaisen kodin positiivinen asenne jumaluskolle, päiväkerhot, vapaaehtoisesti käymäni pyhäkoulut, kouluopetus, rippikoulu, omat valinnat. Tämä on se reitti, mitä pitkin Jumala on minua johtanut kristilliseen uskoon. Tuo reitti, on kulkenut luterilaisen kirkon ja yhteiskunnan opetuksen kautta, yhtä hyödyllistä vapaakirkollista lainausta lukuunottamatta.
On siis kiistatonta, että luterilaisen kirkon piirissä Jumala synnyttää Kristus-uskoa. Jos nyt tottelisin uskovaisia, ja jättäisin kirkon, mikä olisi kiitokseni kirkolle? Mikä olisi kiitokseni isilleni, jotka ovat jatkaneet luterilaista perinnettä? Mikä olisi kiitokseni Jumalalle?
Eiköhän minun tehtäväni ole vain tehdä parhaani, että poikanikin saisi juurtua samaan Kristus-uskoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti