Olen kristitty. Uskon Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Uskon, että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima kirjoituskokoelma. Uskon, että Jeesus on ihmiskunnan pelastus.
Ollakseni 21-vuotias poikanen, ei tuollainen ajattelu kuitenkaan ole kovin valtavirtaa. Paitsi, jos sattuu kuulumaan johonkin lahkoon, lohkoon tai liikkeeseen. Minä kuulun Suomen ev. lut. kirkkoon. Kyse ei ole epävarmuudesta tai siitä, että en tietäisi, mihin liikkeeseen minun pitäisi kristittynä liittyä. Kyse on erittäin tietoisesta uskovan ihmisen päätöksestä.
Olen kohdannut paljon asennetta uskovaisten ihmisten taholta, jonka mukaan Suomen luterilainen kirkko on jumalaton - luopunut Jumalasta, vääräoppinen, hairahtunut. Uskovien tulisi tuo pulju jättää.
Tämä blogi on puolustuspuheenvuoro uskovien kuulumiselle Ev. lut. kirkkoon. Jokaisessa blogimerkinnässä tuon yhden perustelun ja näkökulman, miksi juuri minä kuulun kirkkoon, enkä esimerkiksi johonkin tosiuskovien karismaattiseen liikkeeseen.
Tämä blogi ei ole syvällisen teologinen. Olen aloitteleva teologi: olen opiskellut vuoden teologiaa Helsingin yliopistossa. Minusta pitäisi tulla pappi. Argumentaatio on kuitenkin pääsääntöisesti hyvin alkeellista ja maanläheistä. Sellaista, mitä minun ajatteluni nyt ylipäänsä tuottaa.
Tarkoitukseni ei ole loukata eri kristillisiin liikkeisiin kuuluvia. Jos julkaisen virheellisstä tietoa liikkeestänne, on se synti. Kommentoikaa heti, jos näin teen.
Kiitos ja anteeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti